Hallituksen puoliväliriihestä on nyt kulunut muutama viikko, ja pöly on sen tiimoilta laskeutunut. Median välityksellä mieleeni jäi tuosta lähinnä vanhojen fraasien ja ”rikkaiden” hokemisen sekä perussuomalaisten mustamaalaamisen toistelu. Tosiasiassa puoliväliriihen päätökset sisältävät kasvun avaimet. Hallitus ei luo kasvua, vaan sen edellytyksiä – ja juuri näitä edellytyksiä nyt tehdyt päätökset vahvistavat. Hallitus on saanut paljon aikaiseksi, ja kehysriihessäkin tehdyt päätökset ovat neljän puolueen kompromissi, mikä on hyvä muistaa.
Suhteettoman suuren huomion kehysriihessä sai ansiotuloverotukseen tehdyt muutokset. Sosiaalidemokraattisessa Suomessa veronkevennykset herättävät aina voimakkaita tunteita, mikä on sinänsä ymmärrettävää – mutta ei kovin totuudenmukaista.
On olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että pelkästään pieni- ja keskituloisille kohdennetut veronkevennykset johtavat verotuksen kiristymiseen muissa tuloluokissa, erityisesti suurituloisilla. Tämä johtuu siitä, että veronkevennysten kohdentaminen tietyille ryhmille ilman vastaavia kevennyksiä muille voi jyrkentää verotuksen progressiota. Tämä tarkoittaa, että suurituloiset maksavat suhteellisesti enemmän veroja. (https://www.verkkouutiset.fi/a/veronmaksajat-budjettiriihen-veroratkaisut-kiristavat-progressiota). Tällä taas voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia lisätyön tekemiseen ja talouskasvuun. On kuitenkin hyvä huomata, että nyt tehdyt päätökset koskevat myös pieni- ja keskituloisia – eli kaikkia tuloluokkia.
Hallitus päätti mittavista toimista myös perheiden hyväksi, esimerkiksi työtulovähennyksen lapsikorotuksesta. Lisäksi Orpon hallitus on jo aiemmin korottanut monilapsisten perheiden lapsilisiä, yksinhuoltajakorotusta sekä alle 3-vuotiaista lapsista maksettavaa lapsilisää. Nämä ovat hyviä keinoja, jotka tukevat perheitä.
Koska olen nuori poliitikko ja aikaani edellä, esitän osakesäästötilin perustamista lapsiperheille sekä lapsilisien poistamista jollakin aikavälillä, sillä osakesäästötili on tuottavampi ja valtiolle vähemmän rasite kuin lapsilisät – siis tuplasti parempi vaihtoehto perheille! Lisäksi esitän kuntien määrän vähentämistä puolueiden ja hyvinvointialueiden lukumäärään – noin viiteen tai kuuteen. Nämäkin esitykset saattavat herättää vastareaktioita, mutta taloudellisesta näkökulmasta ne olisivat lopulta tuottavampia. Tämänkaltaiset päätökset ovat jonkun tulevan hallituksen pöydällä ennemmin tai myöhemmin.
Ei vielä vastauksia